Enemmän tällaista ja isommat lusikat!
Meillä oli tässä taannoin kotiruokaviikonloppu, perjantaina tein lihapullat kermakastikkeella, lauantaina paistetut muikut ja sunnuntaina karjalanpaistia. Aina ei jaksa kikkailla, vaan tekee mieli selkeitä ja tavallisia makuja. Voita, kermaa ja tuoreita raaka-aineita ei säästellä, sillä ne ovat hyvän kotiruuan perusta. Hävettää myöntää, että en edes muistanut kuinka hyvää on vastajauhettu jauheliha! Kaupasta tarttuu niin helposti mukaan suojakaasuun pakattua/pakastettua jauhelihaa, että harvemmin tulee lähdettyä kauppahalliin ostamaan tuoretta kamaa. Paistetut muikut ovat taas unohdettu herkkuruoka, joka valmistuu nopeasti ja maistuu super hyvälle. Itse ostan muikut valmiiksi perattuna, jotta säästyn sisälmysnäpertelyltä, mutta reipas kokki perkaisi kalat itse. Jos muikkujen vääntäminen kotioloissa ei nappaa, niin kannattaa suunnata Kuopioon ja Muikkuravintola Sampoon. En muista koskaan syöneeni niin suurta ruoka-annosta loppuun asti, kuin Sampossa söin. Suosittelen (älkää järkyttykö sisustuksesta, muikkukärystä tai vetävistä ikkunoista, ilman niitä tunnelma olisi pilalla)! Seuraava annos on toteutettu Sampon perinteisintä muikkuannosta jäljitellen (toivottavasti sinua ei närästää helposti ;).
Paistetut muikut puikulaperunamuusilla
perunamuusi:
Huuhtele peratut fisut nopeasti kylmän vesihanan alla (ei pakollista). Pyörittele fisut suolalla ja pippurilla maustetuissa jauhoissa ja nosta odottamaan paistamista. Sulata pannulla iso nokare voita ja lisää aimo loraus öljyä. Paista muikut kauniin ruskeiksi kuumalla pannulla. Muikut kypsyvät melko nopeasti!
Perunamuusin voi valmistaa jo etukäteen. Parhaan muusin saat rosamundasta tai lapin puikulaperunoista. Keitä perunat kypsäksi. Muusaa potut käsin (ei vatkaimella) ja lisää sekaan lämmitetty kerma ja voi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Koristele annos tillillä ja tarjoile sitruunalohkon kera. Ruokajuomaksi käy huurteinen tai kylmä maito.
Meidän suosikki päivällinen arkena (tai useimmiten illallinen, koska syömme yhdeksän jälkeen) on ruokaisa salaatti. Salaatti syntyy yleensä kaupan käytäviä kävellessä ja pohtiessa, mikä tällä kertaa nappaisi perus salaatin kyljessä. Ruokaisan salaatin täytyy sisältää salaattipohjan lisäksi jonkin valtakunnan juustoa, lihaa ja jotakin rapeaa, esimerkiksi krutonkeja, pinjasiemeniä tai paahdettua sipulia. Lihaksi käy broisku, jauheliha (texmex-salaatti), ilmakuivattu kinkku, pekoni tai vaikkapa salami. Salaattiin on hauska ympätä kaikki jääkaapin jämät ja kastikkeen voi kekkasta oliiviöljystä ja erilaisista etikoista tai sitruunamehusta. Ruokaisan salaatin juju piilee siinä, että vaihtoehtoja löytyy rajattomasti (tai no mielikuvituksen rajoissa tietenkin).
Seuraavaan maalaissalaattiin idea lähti eilisen päivän perunoista. Eilisen päivän potaattokset ovat tietysti parhaimmillaan paistettuna... pekonin rasvassa :D Noh, minkä kanssa paistetut perunat ja pekonin voi ympätä? Tietysti rapean vesikrassin, napakoiden luumutomaattien ja suolaisten juustolastujen kanssa! Kastikkeeksi on pakko vääntää aiolia, mitäs muutakaan? Tällä kertaa en edes pihahda t********yydestä... Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!
(Anteeksi kuvan laatu, pimeässä on niin turkasen inhottavaa kuvata pokkarilla!)
Aiolilla höystetty maalaissalaatti kahdelle
Aioli
Tee ensin aioli tekeytymään jääkaappiin. Mittaa kulhoon keltuainen ja mausteet. Kiehauta kuoritut valkosipulit nopeasti kattilassa. Purista kynnet keltuaisen joukkoon. Vispaa keltuaista vimmatusti ja yritä lorottaa toisella kädellä öljyä ohuena nauhana kulhoon. Tämä on helppoa, jos omistat tehosekoittimen, joka hoitaa vispauksen puolestasi. Jotta saat kastikkeeksi sopivaa aiolia, majoneesia täytyy ohentaa vedellä. Eli jatka vispaamista ja lorota myös vesi ohuena nauhana majoneesin sekaan, kunnes saat tarpeeksi löysää kastiketta. Tarkista suolaisuus ja nosta jääkaappiin tekeytymään.
Leikkaa pekoni ohuiksi suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Kaada ylimääräinen rasva pois ja levitä pekonit talouspaperille jäähtymään. Kuutioi perunat ja paista samalla pannulla kuin pekonit reilun ruskeaksi. Voit halutessasi lisätä vähän yli jäänyttä pekonin rasvaa pannulle (tätä en kuitenkaan itse hirvinnyt tehdä). Mausta valmiit perunat suolalla ja pippurilla, halutessasi voit lisätä muitakin mausteita.
Revi salaatit ja vesikrassi isoon kulhoon. Jos peset salaatinlehtiä, kuivaa ne huolella ennen käyttöä (salaattilinko on muuten aika pop). Sekoita salaattien joukkoon muutama lusikallinen aiolia. Sekoittaminen tapahtuu käsin hellävaraisesti käännellen, jotta salaatista ei tule vihreää mössöä. Minä lorautin sekaan hivenen sitruunamehua antamaan kirpakkuutta.
Nostele salaatti saman tien lautasille. Lado päälle perunat, kuoritut/pilkotut kurkut ja puolitetut tomaatit. Ripottele pekonit ja juustolastut päällimmäiseksi. Voit halutessasi vielä ripsotella aiolia muutamia tippoja koristeeksi.
Makoisaa alkanutta vuotta 2010! Uudenvuodenlupauksia en taaskaan tehnyt, mutta toivon tulevan vuoden olevan parempi blogivuosi ;) Ainakin vuosi vaihtui hyvinkin ruokapitoisesti (eli lupaavasti näin blogia ajatellen) Belgiassa - Brysselissä. Kaupunkia ei turhaan mainosteta Euroopan ravintolakaupunkien huippuna, tarjontaa oli valtaisasti ja ruoka oli varsin mainiota. Päätimme suunnata häämatkalle ehkä ei niin perinteiseen kohteeseen, tavoitteena menettää Michelin-tähti neitsyys, mässätä sinisimpukoilla, nähdä pieni pissivä poika ja nautiskella viikko kahden kesken luksushotellissa. Ei paineita nähtävyyksistä, shoppailusta (paitsi vähän, koska parhaat alet olivat päällä) tai aikatauluista. Brysselin lisäksi ehdimme tutustua ihastuttavaan Brüggeen, jonne voisi suunnata ihan omalle matkalleen.
Sitten Brysselin ravintolatarjonnasta ja ruuista. Belgian erikoisuuksia ovat tietysti Moules et frites, eli sinisimpukat ranskiksilla, ranskanperunat erilaisilla dipeillä, vohvelit, suklaat ja oluet. Sinisimpukoiden lisäksi muut merenherkut olivat vahvasti esillä. Ranskalainen keittiö yhdistyi sulavasti belgilaiseen ja tulos oli makuhermoja kutkuttava. Ehdimme maistella kaikkia kuuluisimpia herkkuja useaan otteeseen. Sinisimpukat ja vohvelit olivat minun ykkösherkkua.
Suklaapuoteja löytyi joka kadulta vähintään se yksi ja jokaisella puodilla näytti olevan omat erikoisuutensa. Käsintehdyt suklaat olivat uskomattoman kauniita. En ole mikään suuri suklaan ystävä, mutta kyllä näitä käsityötaidonnäytteitä ihasteli mielellään.
Vohvelia kadulla...
Vohvelia päiväkahvilla...
Vohvelia aamupalalla... Olin aivan myyty :D
Sinisimpukat tuotiin höyryävän kuumissa padoissa pöytään. Kilo riitti hyvin kahdelle pääruuaksi, jos lisäksi otti alkupalan ja jälkiruuan. Brysseliläisillä tosin näytti olevan tapana syödä yksin tuollainen padallinen simpukoita, mutta meikäläisten mahat täyttyivät kiitettävästi jo yhdestä jaetusta padasta. Yllä simpukat tomaattisoosissa ja alla kerma-valkoviinisoosissa. Tomaattiset simpukat nautimme Chez Leonissa, joka löytyy rue des Bouchersin varrelta. Kyseinen katu mahtaa olla oikea turistirysä merenherkkupöytineen ja sisäänheittäjineen, mutta Chez Leonissa käyvät myös paikalliset. Tunnelma oli vilkas, ravintola pullollaan ja sisustus pelkistetty, suosittelen! Valkoviinillä höystetyt simpukat nautimme Aux Armes de Bruxellesissa, jota Ville Itälän vaimo oli suositellut jossain matkalehdykäisessä. Ei Villen vaimo ihan lööperiä puhunut, ruoka oli erinomaista, palvelu ystävällistä ja tunnelma kohdallaan. Isäni tunnisti ravintolan kuvista ja kertoi myös nauttineensa siellä mehevistä simpukoista. Ravintola sijaitsi vastapäätä Chez Leonia ja ruokalista oli ranskalais-belgialainen. Simpukoiden lisäksi söimme etanoita perinteiseen tapaan valkosipulivoilla ja jälkiruuaksi tarte tatin tyylisen pläjäyksen.
Käsiranskalaiset olivat sopivaa huikopalaa kaupunkikäkäilyn lomassa ;) NAM! ei voi muuta sanoa.
Uuden vuoden illalliselle päädyimme hotellin ravintolaan, jonka neljän ruokalajin menu vaikutti lupaavalta. Vaikka hotellin ravintola olikin huipputasoa ja illallinen täyteen buukattu, ei menu silti täyttänyt kaikkia odotuksia. Ruoka oli hyvää, mutta ei mitään mieleenpainuvaa. Jälkiruokabuffet oli sitä vastoin IHANA ja pelastikin paljon.
Täytynee mainita vielä hotellin aamupala, jolla olisi voinut istua tuntikausia (harmi vain, että heräsimme aina liian myöhään, jotta olisimme ehtineet nautiskella perin pohjin). Myös huoneeseen tilattu aamiainen oli makoisa (ei muuten yhtään haittaisi, jos saisi joskus kotona tällaisen sänkyyn tarjoiltuna).
Lisää Belgialaisranskalaista keittiötä maistelimme ravintola De L´Ogenblik:ssa. Kävimme ravintolan ovella kyselemässä pöytää päivällisaikaan, jolloin meidät käännytettiin pois. Seuraavalla kerralla emme luovuttaneet ja puolentoista tunnin odottelun jälkeen klo 22 saimme pöydän kahdelle hengelle. Onneksi talo tarjosi shampanjaa, jotta odottelu ei käynyt tylsäksi ;) Ravintola oli sisustettu kuin Mäntsälän mummon omakotitalo, mutta tunnelma oli kohdallaan ja mikä tärkeintä ruoka oli mehukasta, rehellistä ja sitä oli riittävästi, voi jumpe! Tilaamista hankaloitti pelkkä ranskankielinen menu, mutta onneksi pystyin päättelemään edes joitakin ruokalajeja ja henkilökunta avusti ystävällisesti heikolla englannilla. Alkupalojen lisäksi Juho söi valtaisan entrecôten ja minä tonnikalapihvin.
Brüggessa söimme Sole Meunièrea eli voissa paistettu merianturaa. Teki muuten aika eetvarttia kylmän kaupunkikäkäilyn lomassa.
Yksi kulinaarinen tavoitteeni oli maistaa KRIEKia eli kirsikkaolutta. HUTI! :D En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, niin pahaa se oli. Juho tosin tykkäsi, joten makunsa kullakin. Muut oluet olivat perussettiä ruokailun lomassa. Olisi varmasti ihan oma lukunsa maistella oluita Belgiassa, mutta yhdellä reissulla ei ehdi kaikkea.
Taidan pyhittää ihan oman postauksen Michelin-tähdelle, koska tämä matkaraportti venyy muuten piiiitkäksi ja minulla on huomenna aamuvuoro. Palataan siis astialle :)
Jaan kanssanne yhden todella simppelin ja hurjan hyvän reseptin näin ennen joulua. Välipäivinä, kun napa ruskaa kinkkua ja raskaita laatikoita, on aika vääntää jotain kevyttä. Pistäkäähän tämän purilaisen ohje korvan taakse, sillä toteutus on helppo ja nopea, eikä rasvallakaan ole mässätty. Ohje on kokolailla omasta päästä, tomaattikastikkeeseen taisin jotain vinkkiä katsella. Tomaattikastikkeeseen tulevan kanelin vuoksi ohje sopii myös hyvin jouluun. Noheva kokki tekee tsatsikin itse, mutta kaupan tsatsiki ajaa ihan hyvin asiansa.
Rauhallisia joulun alus päiviä kaikille! :)
Sohvin parempi purilainen
tomaattikastike:
Tee tomaattikastike. Mittaa ainekset kattilaan, hauduta miedolla lämmöllä n. ½tuntia. Soseuta sauvasekoittimella. Voi tarjota kuumana tai kylmänä.
Viipaloi leipä ja grillaa siivuja tovi uunissa. Hiero halutessasi leivän pintaan valkosipulia yhden valkosipulikynnen avulla. Paista kanafileet (parilla)pannulla. Paista myös halloumjuustosiivut pannulla kauniin ruskeaksi. Asettele leivät, tomaattisiivut, kanat, halloumi ja salaatti purkeriksi. Mausta tsatsikilla ja tomaattikastikkeella. Rouhi päälle mustapippuria.
Minulla ei ole nyt takataskussa uusia joulureseptejä (ketään ei varmasti harmita, jos en julkaise käyttämääni piparireseptiä). Muutamia kokeiluja olen kyllä tehnyt, mutta niitä en voi paljastaa, koska ne ovat menossa joululahjaksi. Itse tehtyihin joululahjoihin löytyy kattavasti vinkkejä esimerkiksi Insanityn Decapitated-blogista. Postailen siis syksyn saalista, sitä nimittäin riittää! Joulusta puheen ollen, kerrankin jouluvalmisteluni ovat hyvällä mallilla. Lahjoja ei enää juuri puutu, leipomuksia voisi vielä harkita, pieni kuusentapainen kataja on hankittu, joulukortit on postitettu jne... Minulla on vielä mukavasti vapaata ennen aattoa, joten siivouksen ja loput valmistelut ehtii tehdä hyvin. Aattona en ehdi olla perinteisesti isäni apuna keittiössä, koska aattoaamu valkenee töissä, sairaalan joulusta nauttien. Aattoiltana rauhoitumme sitten viettämään joulua perheen kesken. Toivottavasti onnistun säilyttämään tämän rauhallisen fiiliksen vielä ensi viikon alussa :)
Sitten itse ruokaan! Juhon kummi on varmasti pistänyt merkille, että keittiössämme ei juuri valmisteta aasialaisia ruokia, sillä saimme heidän perheeltään häälahjaksi pöytäwokin. Totta puhuakseni en ymmärrä aasialaisista ruuista yhtään mitään! Mietin syitä, miksi teen niin harvoin aasialaista ruokaa, vaikka se meille hyvin maistuukin. Luulen, että suurin syy on Kuopion kauppojen niukka valikoima etnisiä elintarvikkeita. Ainoa etninen ruokakauppa on lopettanut, joten elelemme varsin markettien valikoiman varassa. Lisäksi emme ole matkailleet Kaukoidän suunnalla, joten meillä ei juuri ole hajua onko ruokamme lähelläkään autenttista makua. Nyt meillä on ainakin yksi hyvä syy tutustua paremmin kyseisiin ruokiin! Pöytäwokki oli meikäläiselle aivan tuntematon kapistus, vaikka pöydässä ruuanlaittaminen on jokseenkin tuttua racletten ja fonduen myötä. Wokki sisältää pienen sähköisen keittolevyn, 3,6l vetoisen wokkipannun kannella ja tarvittavat ottimet. Pannua höysti Vatcharin Bhumichitrn keittokirja Thaikeittiö. Pöydässä kokkaaminen on jo itsessään niin houkutteleva juttu, että laitoimme pannu tulille heti häiden jälkeen. Päädyin kokeilemaan ihan simppeliä reseptiä wokin mukana tulleesta kirjasta, Mee Sua ja Khao Garee Kai olkaa hyvä!
Mee Sua - paistetut nuudelit naudanlihan ja currytahnan kera
Kuumenna öljy wokissa. Freesaa valkosipulinkynsiä hetki öljyssä, lisää sitten currytahna ja sekoita. Kaada pannulle huoneenlämpöiset lihat ja kypsennä n. 5min. Lisää loput ainekset ja kypsennä vielä muutama minuutti. Nuudelit voi lisätä vasta ihan lopussa, jotta ne vain lämpiävät. Älä kuivata wokkia liiaksi hauduttelemalla. Itse käytin välillä kantta, jotta lihat eivät kuivu. Olen hiukan muunnellut noita määriä ja mausteita täytyy aina itse hiukan säädellä omaan makuun sopivaksi.
Khao Garee Kai - Curry-kookosriisi
Riisi tehdään kattilassa. Kuumenna teflonkattilan pohjalla öljy, lisää valkosipulit ja freesaa niitä hetki. Lisää currytahna ja sekoita hyvin. Lisää sitten riisi ja kurkuma ja kypsennä n. 2min. hyvin sekoittaen. Kuumenna kookosmaito mikrossa lähes kiehuvaksi, kaada kookosmaito riisin päälle ja sekoita. Anna seoksen kiehahtaa, vähennä sitten lämpöä. Lisää suola ja kaffirlimen lehdet. Laita kansi päälle ja anna muhia miedolla lämmöllä n. 25min. välillä sekoittaen. Koristele paahdetulla sipulilla, chilillä ja kurkulla. Tätäkin ohjetta olen muunnellut hiukan.
Keittokomero on hiljentynyt emäntänsä viettäessä yhtä kiireisimmistä vuosistaan. Voitte uskoa, että bloggaamisen jatkaminen on ollut yhtä tuskaa! Olen siirtänyt aloittamista tekosyiden ja ihan oikeiden syiden varjolla. Keittokomero on ollut minulle yksi rakkaimmista harrastuksista ja sen pariin palaaminen on ollut koko ajan mielessäni. Kynnys on ollut korkea! Mistä keksin jutunjuurta, kehittyykö blogi muiden loistavien ruokablogien tahdissa, jaksavatko lukijat odottaa hidasta päivittymistä, osaanko kuvata ruokiani, keksinkö uusia reseptejä??? Ajattelin, että jatkan silti melko samalla linjalla, koska liika yrittäminen paistaisi varmasti kirjoitusteni läpi. Yritän siis edelleen kertoa kuulumisiamme, reseptien ja ruokien historiaa, mielipiteitäni ruuista ja ruokailmiöistä. Ja ennenkaikkea yritän tuoda omat kokemukseni teidän lukijoiden avuksi keittiöön. Minulta on kyselty, milloin jatkan bloggaamista ja se on kannustanut palaamaan sorvin ääreen. Toivon, että pitkä tauko ei ole karkottanut kaikkia lukijoita :)
Sitten niitä kuulumisia... Voi että, mikä vuosi! Laitan muutamia kuvia vuoden varrelta postaukseni yhteyteen. Alkuvuosi meni melko tiiviisti koulun parissa. Puursimme opinnäytetyötä ja viimeisiä harjoituksia sekä kirjallisiatöitä 24/7. Opinnäytetyön suhteen meillä oli tavoitteet hyvin korkealla ja olen onnellinen, sillä puurtaminen kannatti. Tietokoneen edessä istuminen tosin verotti jo osansa Keittiksestä, en jaksanut kirjoittaa koneella enää sanaakaan vapaa-ajallani. Toukokuussa sitten valmistuin ja aloitin työt KYS:n lasten akuutti- ja infektio-osastolla. Hetken aikaa kesti, että tajusin opiskelijaelämän olevan ohi ainakin vähäksi aikaa. Sairaalamaailma on kuitenkin imaissut minut mukaansa (possuflunssasta ym. huolimatta), etenkin lasten parissa työskentely on ollut palkitsevaa. Valmistumistani juhlittiin Tallinnassa hyvän ruuan ja keväisen hengailun merkeissä. Pidin myös pienet juhlat kotosalla perheelle ja sukulaisille.
Tallinnan maisemia ja HERKKUJA. Tallinna yllätti iloisesti ravintolatarjonnallaan ja tasollaan. Sää kruunasi matkan.
Ehdin lomailla muutaman viikon kesällä. Teimme taas perinteisen matkan Kreetalle perheen kesken, Välimeri oli turkoosimpi kuin koskaan ja kreetalainen ruoka oli edelleen hyvää ;) Blogin ylälaidassa oleva kuva on hyvä esimerkki siitä, mistä nautin Kreetalla eniten (kuva otettu tämän vuoden reissulta).
Kreetan herkkuja 08/09.
Töiden ohella aloimme suunnitella häitämme. Tammikuussa varasimme kirkon ja pitopalvelun. Pitkin kevättä ja kesää suunnittelimme värejä, koristeluja, musiikkia, ohjelmaa, menua, vieraslistoja jne. Aivan mahtavaa hommaa, vaikka välillä suunnittelu kysyi jaksamista ja hermoja. Syyskuu oli hektistä aikaa ja silloin päähäni ei tainnut häiden lisäksi mahtua juuri mitään muutta. 19.9.2009 sanoimme Juhon kanssa toisillemme TAHDON! <3 Hääjuhlaa vietimme Kuopiossa Fagernäsin kartanon juhlatilassa n. 70 vieraan voimin. Ainoa asia, joka minua harmittaa on, että häät ovat nyt ohi. Ihana päivä kaikenkaikkiaan ja vältyimme suuremmilta kommelluksilta. Perheemme ja ystävämme tekivät ison työn, jotta päivästä tuli meille kaikille ikimuistoinen.
Polttarihumua
19.9.2009
(kuvaaja: Riikka Myöhänen)
Hääjuhlasta siirryimme suunnittelemaan siskoni lakkiaisia, joita juhlimme eilen. Menu oli täysin isän ja minun harteilla niin suunnittelun kuin toteutuksen osalta. Onnea Viljalle lakin johdosta! Nyt alkaa olla takki aika tyhjä suurten tapahtumien ja suunnittelun osalta. Aika rauhoittua viettämään ihan tavallista arkea, mitä nyt vielä joulu ja häämatka edessä ;) Tänään alkoi tuntua siltä, että minulta liikenisi rahkeita päivittää Keittokomeroa ja ikävä harrastukseni pariin ylitti aloittamisen vaikeuden esteen. Keittiössämme on porissut vaihtelevaan tahtiin, mutta nyt on aika julkaista taas tarinoita teidänkin luettavaksi. Ja mikä parasta, me kokkaamme edelleen komerossa! :D
Waudeville! 200 000 kävijää on mennyt rikki, kiitos kaikille lukijoille!!! Toivottavasti Keittis on tarjonnut vinkkejä teille, vaikka viime aikoina on ollut niin kovin hiljaista! En olisi ikinä uskonut, että täällä kävisi näin paljon lukijoita :) En pysty vieläkään lupaamaan tiheämpää päivitystahtia, mutta toivon todella tämän elämän hiukan rauhoittuvan, kun olen valmistunut. Tai sitten tahti vain kovenee...
Meillä on häävalmistelut edennyt todella hyvää tahtia. Juhlapaikka ja kirkko on varattu, pitopalvelun kanssa sovittu alustava menu, hääpuku ostettu, vieraslistaa suunniteltu jne. Paljon asioita on vielä suunnittelematta, mutta mieltä rauhoittaa, että isoimmat asiat ovat jo hanskassa. Hauskaa puuhaa tämä suunnittelu, jos vain osaa olla stressaamatta!
Sitten itse asiaan eli ruokaan. Meillä on syöty viime aikoina paljon tavallista kotiruokaa ja Juhosta on kehkeytynyt oikein hyvä kokki pakon edessä. Minä en ole juuri touhuillut keittiössä, mutta kyllä ne toisen tekemät ruuat sitten maistuvat hyvälle! Olen tehnyt vaivihkaa suunnitelmaa, kuinka saan nauttia useammin Juhon tekemistä herkuista ;) Seuraava keitto on kokattu varmaan tammikuussa, mikä kertoo ettei meillä hirveästi ole testailtu uusia reseptejä. Viipyilevä maku tulee paahdetuista vihanneksista ja mukavasta chilin poltteesta. Keitto sopii niin pääruuaksi kuin alkuruuaksi, tietysti annoskokoa muutellen. Mahtavan täyteläinen keitto!
Tulinen tomaattikeitto punaisen paprikakerman kanssa 2 hengelle (Matthew Drennan - Keitot)
paprikakerma:
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pane tomaatit, paprikat, chilit, sipulit, valkosipuli, öljy ja tomaattitahna uunivuokaan. Sekoittele kasviksia. Paahda noin 40 minuuttia, kunnes paprikoiden ja tomaattien pinta on reilusti paahtunut. Aseta samaan uunivuokaan puolikas paprika paprikakermaa varten paahtumaan. Anna paahtua, kunnes pinta on hiiltynyt tummaksi. Nosta paahtunut paprika kulhoon ja peitä kulho kelmulla. Anna vetäytyä hetken ajan. Irrota jäähtyneestä paprikasta kuori ja sekoita paprika, kerma ja tabasco sauvasekoittimella tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla, nosta kerma kylmään tekeytymään. Soseuta paahtuneet vihannekset isossa kulhossa ja lisää vähitellen kasvislientä, jotta saat haluamasi paksuisen keiton. Voit siivilöidä keiton, mutta se ei ole välttämättä tarpeen. Tarjoile paprikakerman ja rucolan kera. Rapea maalaisleipä ei varmasti olisi pahitteeksi.
Tätä päivää on odotettu, nimittäin tofun rantautumista Keittikseen!!! Minulla on lievästi sanoen ollut ennakkoluuloja tofua kohtaan, mutta nyt ne on kumottu (ainakin melkein). Useita hyviä reseptejä on kyllä tullut vastaan, mm. Lettupannulassa, SilläSipulilassa, Kurpitsamoskalassa, mutta yhtään en ole kokeillut, syy: tuntematon. Virginie Besancon (vipukka c:llä) ohjeisti Aurinkokeittiöni-kirjassaan vääntämään tofun lihapullan muotoon. Ohje oli kerrassaan vastustamaton ja tekosyitä kieltäytymiselle oli vaikea keksiä. Ainoa kieltäytymisen syy lähti työmatkalle (pelkää jäävänsä nälkäiseksi) ja minäpä laitoin tofupullat testiin. Ehkä tofusta ei nyt tullut uusi lempiruokani, mutta kyllä tätä syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa ;) Ainakin kasvisruuan ystäville suosittelen!
Kuopion tofuvalikoimat ovat melko suppeat (saa vinkata, jos tietää missä kaupassa on runsas valikoima), joten en tiedä miten "kosteaa" kukin tofumerkki on. Ohjeessa joka tapauksessa kehotettiin valuttamaan tofutaikinaa, mutta en minä ainakaan valuttanut. Valuttakaa, jos teillä on märkää tofua! Ja ohjeessa on muutenkin pieniä muutoksia.
Tofupullat provencelaisessa kastikkeessa (2-3 hengelle)
Kuullota sipulia oliiviöljyssä. Lisää tofu, chililastut ja valkosipuli. Paistele, kunnes tuntuu hyvältä ottaa pannu pois liedeltä (en oikeasti tiedä kuinka kauan!!). Soseuta sitten tofu-seos yrttien ja pinjansiementen kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. (Tässä vaiheessa voi valuttaa). Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita korppujauhot taikinaan. Pyörittele tofumassasta pullia kostutetuin käsin. Pyöritä pullat korppujauhoissa. Kaada tomaattikastike uunivuokaan ja lado tofupullat kastikkeen päälle. Ripottele päälle vielä parmesaaniraastetta. Kypsennä uunissa noin 25 minuuttia. Tarjoa pastan kera.
Lauantaina kokkailin Jari Keräsen ja Timo Malmin keittokirjasta Valkokankaan herkkuja. Sain kirjan joululahjaksi kera keittokirjatuen. Muita saamiani keittiöön liittyviä lahjoja oli mm. Sohvi-patakinnas ja huovutettu patalappu, kuorin (vähän hienompi kuin tämä), viinin ilmaaja, sydämen muotoinen kakkuvuoka ja suklaakahvi. Ihania lahjoja! Istanbulilaiset sinisimpukat olivat oikea menestys, todella maukas ohje. Olen jymähtänyt kuorruttamaan simpukoita, joten tämä oli tervetullutta vaihtelua. Lisäksi simpukat vaativat vähän näpräilyä, joten alkuruokaa ei tule nälissään hotkittua. Lisukkeeksi kannattaa varata rapeaa vaaleaa leipää.
Otin kuvia myös kattauksesta.
Keittokirjatukea voi hyödyntää hauskasti kattauksessa (ainakin, jos kuvat ovat kauniita). Vieraat voivat tiirailla millä ohjeella ruoka on tehty.
Simpukoita ei voi valmistaa etukäteen, joten vieraiden odotellessa kannattaa varata pientä alkunaposteltavaa. Meillä oli kermaista nuorta Goudaa, suolalla maustettuja kurkkusiivuja, erilaisia oliiveja ja valkosipuliöljypatonkeja.
Istanbulilaiset sinisimpukat neljälle alkuun
Käsittele simpukat. Pese ne kylmässä vedessä harjan kanssa. Irrota simpukan "parta". Heitä auki jääneet simpukat pois (simpukkaa voi vähän koputtaa pöytään, jotta kuori sulkeutuu). Laita simpukat odottamaan jääkaappiin kosteiden talouspyyhkeiden alle.
Sulata isossa kattilassa voi. Kuullota tovi silputtua chiliä ja valkosipulia voissa. Lisää sitten kattilaan kanelitanko, tomaattisose, valkopippuri ja merisuola. Kaada joukkoon sitruunan mehu ja valkoviini. Keitä lientä muutaman minuutin ajan. Liemen voi tehdä odottamaan jo aiemmin, jolloin simpukoiden valmistaminen kestää vain n. 7minuuttia vieraiden ollessa paikalla.
Anna liemen kuumeta kevyesti kiehuvaksi. Kaada simpukat kattilaan ja laita kansi päälle. Hölskytä kattilaa kevyesti, jotta liemi tavoittaa kaikki simpukat. Höyrytä simpukoita n. 5min tai niin kauan, että ne aukeavat. Kiinni jääneet simpukat heitetään pois. Lämmitä annoskulhot uunissa. Jaa simpukat astioihin ja lusikoi lientä niiden päälle. Ripottele simpukoiden päälle sormisuolaa sekä silputtuja yrttejä. Tarjoile sitruunalohkon kera. Tarjoile välittömästi hyvän valkoviini kera.
Hektisen loppuvuoden vuoksi juhlapyhien postailut ja ylipäätään bloggaaminen jäi todella vähälle. Opinnäytetyö on pahimmillaan kesken ja hääsuunnitteluissa ollaan jo aika hyvällä mallilla (tai niin minä ainakin luulen). Paljon on silti suunniteltavaa ja pähkäiltävää, hääsuunnitelmat vaan tahtovat kiinnostaa enemmän kuin oppari 
Nyt on kuitenkin blogikärpänen purrut ja alan päästä taas kirjoittamisen makuun. Juhlapyhinä kokeilimme vähän uusia ruokia perinteisten rinnalla ja suurin osa kokeiluista onnistui. Laitan parhaista paloista reseptit ja kuvia tunnelmista sekä ruuista.
Itsenäisyyspäivä
Itsenäisyyspäivän menun julkaisin jo aiemmin täällä. Pukeuduimme kaikki hienosti, söimme pitkän kaavaan mukaan, valvoimme linnan juhlia, keskustelimme, tanssimme ja söimme lisää. Alkupalaksi oli Suomi-henkinen alkupalalautanen, pääruuaksi perinteisempää juhlaruokaa pippuripihveistä kermaperunoihin ja jälkiruuaksi ihanan kevyt sitruskakku. Pihvien kanssa tarjottiin lisäksi punaviinivoita, jota olen tehtaillut jo kahdesti. Sitruskakun ohje on Kinuskikissan blogista. Menu onnistui kaiken kaikkiaan hyvin, kylmäsavuporo tosin olisi saanut olla vähän parempaa, mutta mitä pienistä. Yöpalaksi oli pororullia, juustoja ja glögiä.
Alkupalalautaset
Porosalaatti
Asettele melonipalloista, kylmäsavuporosta, pähkinöistä ja salaatinlehdistä jokaiselle ruokailijalle oma annos. Sekoita hunajasta ja smetanasta kastike. Lusikoi nokare kastiketta annoksen päälle ja koristele roseepippurilla.
Lohiherkku
Tee samalle tai eri lautaselle annos kalasta, pestosta, parmesaanilastuista ja ruisleipäkrutongeista annos jokaiselle ruokailijalle. Purista päälle sitruunaa.
Punaviinivoi (ohje Glorian ruoka&viini-lehden mukana tulleesta reseptivihkosesta)
Laita kuoritut ja silputut sipulit, viinietikka, viini ja kuoriraaste pieneen kattilaan. Keitä kunnes kaikki neste on hävinnyt. Jäähdytä seos. Sekoita seos, notkea voi, timjami ja suola kulhossa. Levitä seos leivinpaperilla ja rullaa tangoksi. Nosta kohmettumaan jääkaappiin.
Sitruskakku oli todella hyvä ja digestiveistä sekä piltistä tehty pohja toimi erinomaisesti!
Joulu
Joulu kului Kuopiossa kauniin lumisena (en muista aikoihin, että olisi ollut niin kaunista joulua). Joulun paras resepti oli bataattilaatikko Maku-lehden joulunumerosta, jota en nyt tähän hätään löydä mistään. Yritän kalastaa sen jostakin, koska laatikkoa tehdään varmasti ensi vuonnakin. Punajuuri-homejuustolaatikko oli aavistuksen vetinen ja siksi ei niin suuri menestys. Aura-sinappi oli hyvää kinkun kanssa, mutta tuskin teen sitä enää uudestaan. Joulupäivänä tein kalapitoiset alkupalat graavisiiasta (jota oli hitsin vaikea löytää Kuopiosta), kylmäsavulohesta sekä muikunmädistä ja saaristolaisleivästä. Näistä jokainen pikkupurtava olisi sopinut yksinkin alkupalaksi. Kala-alkupalojen ohjeet olivat Delicardin ohjevihkosesta. Kylmäsavulohileivät tomaattipedillä löytyy täältä, siikatartar löytyy täältä ja mätileivät oli yksinkertaisesti koottu saaristolaisleivästä, muikunmädistä, punasipulista, smetanasta ja sitruunamehusta. Delicardin sivuilta löytyy muitakin herkullisen oloisia reseptejä, kannattaa tutustua (etenkin jos pipertely kiinnostaa).
Pyhät kuluivat mm. Party Aliasta pelatessa.
Uusivuosi
Uusivuosi vaihtui kasaribileiden merkeissä.
Tarjoilu koottiin kasarihenkisistä ruuista, tarjolla oli mm. pizzaa, lihapullia, makaronisalaattia, karkkeja (punaisia huulia, ufoja, Heman-kilpiä, krokotiileja, lätkäliigoja yms.), suolatikkuja, viinirypäle-juustotikkuja... Taustalla pauhasi Take My Breath Away, Africa, What a Feeling, Time After Time jne. Kaikki vieraat olivat vähintäänkin järkyttävän näköisiä 
Uuden vuoden vaihtuessa ihmettelimme mm. kummalista jytinää, nauroimme komeille takatukille, neonvärisille ulkovaatteille ja jumppasimme SuperStepperillä.
Meikäläisen kasarimuotia (vitsi meistä olisi ollut hauskoja(???) kuvia, mutta en viitsi muiden vierailijoiden naamoja näyttää).
